Allt började med att jag fick en huskatt – Ludi. Senare då jag bläddrade i en kattbok märkte jag att den liknade precis en turkisk van.
En midsommar försvann Ludi från vår sommarstuga, ute på en holme. Sorgen var stor och jag var säker på att jag aldrig skulle få se honom igen. Efter tiden med Ludi så visste jag att jag inte vill leva utan katt. Och då kom jag ihåg van katten i boken. Jag fattade telefonen direkt och snart hittade jag mig hemma kelande med Ipekkedinin Aribal, en härlig liten van pojke.
Följande veckoslut for vi till sommarstugan igen. Sent på kvällen hörde vi en katt gråta på grannholmen. Där satt vår Ludi och ville hem efter 3 långa veckor på rymmen. Ludi var överlycklig att vara hemma igen, och var inte ens sur över nykomlingen.
Åren har gått och varken Ludi eller Aribal finns längre kvar. För tillfället har jag Semiramisin Necip Nejat "Nesse" en stor kastratpojke, IC DK*Soyadi's Cesme och hennes dotter Cesmes Bouquet.
***
Kaikki alkoi siitä, kun sain punavalkoisin merkein varustetun kotikissan – Ludin. Kissakirjoja selatessani huomasin, että se oli aivan turkkilaisen vanin näköinen..
Eräänä juhannuksena Ludi hävisi kesämökiltämme, vaikka se on saaressa. Olin murtunut ja surussani aivan varma, että en näkisi Ludia enää koskaan. Elettyäni Ludin kanssa tiesin, että en halua elää ilman kissaa ja silloin muistin kissakirjan vanin. Tartuin puhelimeen ja kuinka ollakaan, löysin itseni kotoani leikkimässä pienen, suloisen van-pojan Ipekkedinin Aribalin kanssa.
Seuraavana viikonloppuna matkasimme taas mökillemme. Myöhään illalla kuulimme kissan itkua naapurisaarelta. Siellä Ludi istui ja naukui tahtoen kotiin kolmeviikkoiselta karkureissultaan. Ludi oli niin onnellinen palattuaan kotiin, ettei se antanut edes uuden tulokkaan harmittaa itseään vaan kissoista tuli mitä parhaimmat kaverit.
Vuodet vierivät ja tänä päivänä sekä Ludi että Aribal elävät vain muistoissamme. Tällä hetkellä elämäämme sulostuttavat Semiramisin Necip Nejat – suuri kastraattikolli, IC DK*Soyadi's Cesme ja hänen tyttärensä Cesmes Bouquet.
***
It all started with the house cat Ludi who was white with red markings. One night when I was reading a cat book I realized that he looked exactly like a turkish van.
During one midsummer Ludi got lost from our summer cottage located on a little island. I felt very sad and I was sure that I would never see him again. Based on the time I had spent with Ludi I knew that I wouldn’t want to live without a cat anymore. That was the time I recalled the van cat seen in the cat book. I grapped the phone and soon found myself at home playing with Ipekkedinin Aribal, a sweet little van boy.
Next weekend we travelled to the summer cottage again. Late in the evening we heard a cat crying on an other island located next to the island we were on. There was our Ludi crying and wanting to come back home! He was so happy to get back home that he accepted the new cat straight away.
Years have gone by and Ludi and Aribal live only in our memories. Today I have the big neutered boy Semiramisin Necip Nejat and the female IC DK*Soyadi’s Cesme accompanied by her daughter Cesmes Bouquet.
Anna Hougberg
