Kasvatukseni

Kissaharrastukseni alkoi melkeinpä vahingossa. Vein huostaan ottamani löytökissanaaraan näyttelyyn noviisina. Siellä se rekisteröitiinkin eurooppalaiseksi. Suunnittelin teettäväni sillä pentueen ja hankin kasvattajanimen.

"Kuutuulen" kissala sai alkunsa v.1990.

Noviisinaaraani ei kuitenkaan tullut kantavaksi eikä siitä ollut näyttelykissaksikaan, joten kissakärpäsen purema kun olin, ostin kasvatetun eurooppalaispennun. Kyseinen kissa oli sinitabby-naaras, jonka emo oli tuotettu Ruotsista. Nimeltään tämä pieni ja soma joskin hyvin itsetietoinen kissa oli Siniverisen Akvamariini.Vuonna -92 Akvamariini lahjoitti minulle ensimmäisen Kuutuulen pentueen.

Vaikka pidinkin kovasti eurooppalaisesta ja koin tämän rodun kasvatuksen erittäin haasteellisena, minua kiinnostivat muutkin rodut. Suunnittelin pitkään jonkin puolipitkäkarvarodun kasvatusta. En vain osannut päättää, olisiko toinen rotuni norjalainen metsäkissa vai maine coon.

Eräässä näyttelyssä oli pari turkkilaista angoraa, ja keskusteltuani niiden omistajan kanssa tiesin, että juuri angora olisi rotu minua varten. Tajusin nimittäin, että turkkilainen angora olisi vähintäänkin yhtä haasteellinen kasvatettava kuin eurooppalainenkin.

Vuonna -94 ostin valkoisen angorapennun nimeltään Nazarlik Aurora. Kaksi vuotta myöhemmin Aurora sai ensimmäisen pentueensa, jossa oli isänä Amerikan tuonti Yildiz Oberon.

Koska kotonani asuu useita leikkaamattomia uroksia, siitosnaaraani asuvat pääsääntöisesti muualla. Minulla on yhteisomistuksessa oleva turkkilaisnaaras sekä joitakin sijoitussopimuksella myytyjä naaraspentuja.