Turkkilainen van on Kaakkois-Turkista, Van-järven seudulta kotoisin oleva luonnonrotu. Kotiseudullaan sitä on pidetty kotikissana satoja vuosia. Rodun jalostus alkoi 1950-luvulla Englannissa. Virallisen hyväksynnän rotu sai 1969, ja Suomeen ensimmäiset vanit tulivat 1980-luvun puolivälissä. Nykyisin Suomessa on noin 500 turkkilaista vania.

Turkkilainen van on luonteeltaan erittäin vilkas, leikkisä ja oppivainen. Vieraita kohtaan se saattaa olla aluksi varautunut, mutta isäntäväelleen se osaa näyttää hellyytensä koko kirjon. Van on innokas kiipeilijä, joten asunnon kirjahylly ja oven päälliset ovat sille mieluisia paikkoja. Vankissa oppii kulkemaan valjaissa ja noutamaan esineitä, kunhan omistaja vain jaksaa olla tarpeeksi kärsivällinen.

Vankissan mieltymys veteen on selvästi yksilökohtaista. Jotkut rakastavat vettä yli kaiken ja niitä ei lainkaan haittaa vaikka ne sattuisivat vahingossa istumaan vesilätäkköön. Toisille taas vesi on - kuten monelle tavalliselle kissallekin - kauhistus.

Vankissan omistajat kertovat kissoistaan seuraavilla adjektiiveilla:
- ihana
- täynnä yllätyksiä
- omapäinen
- seurallinen
- utelias
- älykäs
- kiipeilijä
- ulkona viihtyvä
- eläväinen

Eli vankissa on todellakin kissa isolla K:lla